Kasvillisuusryhmän kunnostuksen jälkeen sain tehtäväkseni puun istuttamisen myös samaiselle vahinkoalueelle. Kyseessä oli vaahtera ja paakkutaimi. Työn aloitin kokoamalla tarvitsemani työvälineet istutuspaikan läheisyyteen. Tarvitsin työssäni lapion, rautakangen, sahan, sivuleikkurit, puukon, vesikannuja, kaksi tukiseivästä, puun sidontanauhaa, lekan, haravan ja nurmensiemeniä.
Paakkutaimi oli toimitettu hetkeä aiemmin työmaalle. Tarkistin ensimmäisenä juurenniskan sijainnin, koska minulle oli kerrottu, että erityisesti viimeaikoina toimitetuissa koivun taimissa juurenniska on useasti ollut 5-10 cm juuripaakun pinnan alapuolella/mullassa. Tämän taimen osalta juuren niska oli noin 5 cm:n syvyydessä pinnasta. Maan pinta tulee juurenniskan tasolle. Kasvualustan osalta varmistin riittävän määrän, puilla 80 cm. Tässä paikassa istutussyvyydessä kasvualustaa oli noin 60-70 cm, mutta vastaavasti leveyssyynnassa yksittäispuuna hyödynnettävää kasvualustaa on hyvin.
Oikean istutuskorkeuden varmistin käyttäen apuna tukiseivästä. Puu istutetaan pieneen kumpuun huomioiden ensimmäisten vuosien maan tiivistymisen. Istutuskuopan kaivoin lapiolla ja noin 20 % suuremmaksi kuin itse paakku huolehtien istutuskuopan pohjan muotoilusta ja tiivistämisestä. Istutuskuopan ollessa sopiva, puuntaimi siirretään kuoppaan nostaen ympärillä olevasta kankaasta ja metalliverkosta. Näin varmistetaan, että juuret eivät vaurioidu. Maatumaton kangas poistetaan. Maatuvan kankaan voi avaamisen jälkeen painaa istutuskuopan pohjalle. Seuraavana ennen kuopan täyttöä tehdään imeytyskastelu. Veden imeydyttyä täytetään kuoppa ja tiivistetään maa-aines.
Istutettuani puun tein juuripaakun ulkoreunojen tasalle kasvualustasta kohouman. Se pitää kasteluveden kohouman sisäpuolella, kunnes vesi on imeytynyt maahan. Tärkeää on muistaa poistaa kohouma syksyllä, jottei siihen jäävä ja jäätyvä vesi vioita puun juurenniskaa ja juuria talven aikana.
Istuttamisen jälkeen vuorossa oli puun tuenta. Puiden tueksi käytin tukiseipäitä (käsittelemätön puu), joiden korkeudeksi tuli noin 1/3 puuntaimen pituudesta. Tukiseipäitä varten tein rautakangen avulla maahan reiät varmistaen, että tukiseiväs tulee uppoamaan aina tiivistettyyn maapohjaan saakka. Seipäät iskin lekan avulla tukevasti tiiviiseeen maapohjaan. Tukiseipäiden yläpäiden suunta on hiukan puun rungosta poispäin ja ne lyödään maahan niin, että lopullisesti ne ovat samassa korkeudessa. Tukiseipäiden sijoituksessa puihin nähden huomioin myös mahdollisen lumen aurauksen lähellä olevalta käytävältä niin, että ennen puun runkoa edessä on toinen tukiseiväs. Toinen tukiseiväs on vastapuolella sekä yhtä kaukana rungosta molemmat.
Tuenta viimeistellään leveällä ja pehmeällä sidontamateriaalilla, mikä ei hankaa ja vioita puun kuorta. Sidontamateriaalina käytämme tähän tarkoitettua muovista puuntukisidosta. Sidoksesta leikataan kaksi saman mittaista nauhaa. Sidontanauhat sijoitetaan vaakasuoraan. Sidontanauhoja laitettaessa huomioidaan puun rungon suorassa pysyminen ja riittävä napakkuus. Sain ohjeistuksen hyväksi ja tukevaksi koetusta sidontatavasta työkaveriltani, joka aikaisemmin on ollut mukana Jyväskylässä kehätien rakentamisen yhteydessä lähes sadan puun taimen istuttamisessa ja tuennassa. Lopuksi katkaisin ylimääräiset sidontanauhonen päät. Puun tuennalla huolehditaan puun pystyssä pysyminen juurtumisen ajan (2-3 vuotta).
Puun taimen ympärille olisi hyvä laittaa kate vähintään metrin halkaisijaltaan olevalle alueelle muttei aivan puun runkoon kiinni. Näin varmistettaisiin, ettei puu vaurioidu nurmenleikkuun ja huoltotöiden yhteydessä. Tässä istutuksessa katteen laittaminen ei kuulunut työtehtävään. Viimeistelin puun istutusalueen ympäristön haraamalla pintamullan ja kylvämällä siihen nurmensiementä. Istutusympäristö on uutta nurmialuetta, jonka osalta aikaisemmin on tiivistäminen jäänyt kevyehköksi ja siksi alueella liikuttaessa syntyi pienelle alueelle vaurioita. Viimeistelyyn kuuluu taimistojen merkintöjen poistaminen.
-pia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti