Morsiuskimppu - pisara ja sulhasen viehe

Toisena kukkasidonta päivänä vuorossa oli morsiuskimpun ja sulhasen vieheen tekeminen. Kimpun teimme kahvaan/pidikkeeseen (oasissieni) ja mallina pisara (putous). 

Työ alkoi kahvan varren teippaamisella ja satiininauhalla päällystämisellä. Vaihtoehtoisesti satiininauhan voi myös laittaa loppuvaiheessa, jotta vältytään sen likaantumiselta. Huomioithan, että kahvan sieni oli aivan alkuun kasteltu.

Vielä ennen varsinaista sidontatyötä tehtiin leikkovihreille ja -kukille esivalmistelua. Muun muassa salalit haarukkalangoitettiin ja riippuvat kukat ja leikkovihreät myös langoitettiin, jotta niiden asettelu olisi helpomaa ja erityisesti riippuvat materiaalit saatiin myös lukittua vastapuolelle jotteivät ne juhlahumussa irtoa. Omassa kimpussani materiaaleina; ruusu, eustoma, salali, eucalyptus ja muratti. Morsiuskimppua sidottaessa materiaalien tulee olla laadukkaita ja hyvin esikäsitelyt.

Kukkien ja leikkovihreiden asettelun jälkeen yhtenä viimeistelytyönä on pohjan rakentaminen. Tässä työssäni tein sen salalin lehdistä, jotka olin haarukkalangoittanut etukäteen. Näin kimpulle rakentuu selkä pohja ja kahva alkaa piilottua entisestään. Viimeiseksi kiinnitin kuumaliimalla satiininauhan yläpuolelle ja salalipohjan väliin jäävään valkoiseen kahvaosaan pieniä muratinlehtiä peittämään koko kahvan piiloon.

Sulhasen vieheen materiaalit myötäilevät morsiuskimpun materiaaleja. Vieheen valmistukseen liittyy paljon materiaalien esivalmistelua. Teimme vieheen ns. katkaistuin varsin eli esimerkiksi ruusun varsi on leikattu heti kukkaosan jäkeen poikki ja sen läpi on työnnetty rautalanka. Rautalangan päähän voidaan tehdä u-lenkki, vetäistä rautalankaa takaisin kukan sisäänpäin ja näin varmistaa paikallaan pysyvyys. Lenkin käytössä pitää huomioida herkät kukkamateriaalit eli välttämätöntä tämä ei ole. Kaikki matariaalit on, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, langoitettu (haarukkalangoitettu) ja teipattu. Vasta sen jälkeen ne asetellaan, teipataan yhteen ja kiinnitetään vieheneulaan. Apuna kiinnityksessä erittäin ohut rautalanka sekä lopuksi teippaus. Teippaus "koristellaan" käyttämällä esimerkiksi erittäin ohutta koristemetallilankaa. Viheen juureen olen kiinnittänyt katkaistun helmineulan. Joskus kukkien kestävyyttä voidaan lisätä tekemällä ns. pumpulointi eli kukkavarteen ennen teippausta lisätään märkää pumpulia tai sammalta.

-pia

Marraskuun lähiviikko - kukkasidontatöitä

Uuden äärellä. Tällä kertaa teimme konstruktiokimput, joiden pohjat siis itse teimme luonnonmateriaalista, koivusta. Kehikon voi tehdä myös pajusta, kanukan oksista tai lehtikuusesta sekä erilaisista musita materiaaleista.

Työ aloitetaan tekemällä luonnonmateriaalista ympyräkehikko, jossa on muotoa - ei siis mitään ympyräkehikkoa/kehystä. Pohjassa pitää olla syvyyttä, ulokkeisuutta ja ilmavuutta. Pohjia voidaan myös tehdä ennakkoon, mutta pitää huomioida niiden säilytysmahdollisuudet - viileä säilytys. ympyräkehikkoon kiinnitetään 3-4 teipattua ratalankaa, jotka taitetaan 90 asteen kulmaan kehikon keskiosassa muodostamaan varsiosan.

Valmiin ympyräkehikon pohjalle (kehikon alle) sidotaan leikkovihreitä tai vihreitä luonnonmateriaalia pohjaksi. Ylipäätään leikkovihreää käytetään tämän tyyppisessä kimpussa hyvin vähän. Kukkien sijoittelu aloitetaan keskuskukasta ja kukat tyypillisesti asetellaan työhön ryhmiin. Taas pitää muistaa ilmavuus ja se, ettei kehikkoa hukuteta kukilla. Omassa työssäni alla käytin tällä kertaa krysanteemia, ruusua, freesiaa, arabibumia, salalia ja mustikanvarpuja.

Ennätin tehdä myös toisen pohjan käyttäen piristävää oranssia rottinkia. Molemmat kehikot purin myöhemmin kukista ja jätin odottamaan uusiokäyttöä :-)

-pia

Missä olimmekaan?

 

-pia

Århusin kasvitieteellisen puutarhan ihmeitä lisää

Kivityökurssimme lopuksi päädyimme vielä käymään uudemman kerran Århusin kasvitieteellisessä puutarhassa. Taas oli lisää nähtävää ja havainnoitavaa. Johtuen osittain ehkä siitä, että vierailijoita ei lisäksemme ollut kuin muutama :-)

-pia

Muuria ja käytävää

Viimeisen kurssipäivämme tehtävänä oli rakentaa opettajamme laatiman suunnitelman mukaan betonilaatoituskäytävä (120 cm), jonka toisella reunalla on muuri. Tällä kertaa muurin teimme kunnon pohjatöillä (ei kivimurskekerrosta) niin, että pohja tasattiin oikea oppisesti kiskoja apuna käyttäen. Materiaalina hyödennettiin eilen valmistuneiden töidemme muurikiviä ja betonilaattoja.

Työssä piti huomioida myös käytävän kallistus eli 1%:n nousu, joka viiden metrin matkalla tarkoitti viittä senttiä.

Työskentelymme loppuvaiheessa opettaja teki tarkistusmittaukset. Saimme työstämme erittäin hyvän palautteen ja myös muutamia jatkossa huomioitavia asioita. Tiimimme toimi loistavasti ja itsenäisesti yhteen. Hieno päätös tälle kahden viikon kivityökurssille Tanskan Bederissä. Kiitos!

-pia