Viime viikolla koulussa oli vuorossa surukimpun (surusidonta) sitominen. Sidotut surukimput lisääntyvät kahvaan tehtyjen kukkavihkojen rinnalla. Yhtenä merkittävänä syynä on ekologisuus eli kimpun hävittäminen on helpomaa kokonaisuutena esimerkiksi kompostiin kun kimppu sidotaan vaikkapa puuvillalangalla. Myös rusettien teossa voidaan huomioida hävitettävyys. Haluttaessa varret voidaan peittää vaikkapa kuitukankaalla.
Sidotun surukimpun muoto on kolmiomainen, jota ei kuitenkaan tarvitse viivoittimella mitata. Kukkien suunta sivusta katsottuna no nouseva kohti sidontakohtaa. Sidontatapa on spiraali.
Surukimpussa voidaan huomioida vainajan persoonallisuutta, harrastuksia ja muita mielenkiinnon kohteita. Kukkien värityskin on viime aikoina laajentunut tummanpunaisista, valkoisista ja sinisistä kukkien koko väriloistoon, Lisäksi tukimateriaalina voidaan perinteisten leikkovihreiden lisäksi hyödyntää kausittain saatavilla olevia materiaalia kuten mustikan varpuja, oksia, luonnon kukkia. Samaa voidaan toteuttaa aivan kaikessa kukkasidonnassa.
Tässä surukimpussa materiaalina neilikoita, salalia, morsiushuntua, mustikanvarpuja, männynoksia, bupleurumia ja ruskusta.
Mikäli surukimppuun halutaan rusetti/ruusuke, sijoitetaan se kimpun oikeaan reunaan. Se on luonteva paikka, koska useimmiten surukimppua pidetään tilaisuudessa vasemmassa kädessä ja oikealla kädellä pidellään korttia, josta luetaan muistovärssy.
Yhtenä etuna surukimpussa voidaan vielä pitää sen keveyttä suhteessa kahvaan sidottuun kukkalaitteeseen.
-pia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti