Surulaitteen sitomisen ensimmäisenä työvaiheena oli sienipohjan kastelu. Kun sieni oli hyvin vettynyt varmistin sienen ja alustan yhdessä pysymisen sidontanarulla.
Pohjavihreiden sitomisen aloitin ääripisteistä ja sen jälkeen lähdin tekemään täyttöä huomioiden kaiken aikaa mittasuhteet. Pohjavihreää asetin myös alustan kahvan yläpuolelle. Pohjavihreinä tässä surulaitteessa tuonenkielo, kuusenhavu ja salali seka eucalyptus.
Seuraavana vuorossa on kukkien ja vihreiden sitominen. Kukkien asettaminen aloitetaan ääripisteiden kukista asettamalla ne vaakasuoraan. Saamani ohjeistuksen mukaisesti asetin työhön myös keskuskukan. Leikkokukkina tässä surulaitteessa gerbera, ruusu ja eustoma. Vihreänä kukkien välissä käytetty eustomaa. Surulaiteelta oltiin toivottuu seuraavia ominaisuuksia, valkoinen, herkkä, kevyt, miehelle sekä havua saa käyttää hiukan, ei risuja.
Ajoittain on hyvä tutkailla omaa työtään eri kulmista/sivuilta ja arvioida sen muotoa ja kukkien asettumista. Minulla apuna oli työkaverini, joka piteli surulaitetta hiukan etäämmällä ja esitteli sitä eri sivuilta ja päältä. Näin huomasin muutaman ruusun tarvitsevan hiukan syvemmälle asettamista sekä vihreän lisäämistä sienen näkymisen peittämiseksi.
Viimeisenä valmistin surulaitteeseen tulevan rusetin ja kiinnitin sen sekä korttinauhan lukituslangoituksella sekä lisäsin rusetin läheisyyteen muutaman kukan ja vihreää sekä huolehdin kahvan yläpuolen lopullisen peittymisen vihreällä niin, että kahvasta saa kuitenkin otteen.
Lopuksi laitoin surulaitteeseen puutikkuja suojaamaan kukkia surulaitteen suojaksi tulevalta muovilta. Näin kukat pysyvät hyvinä eivätkä lähde tummumaan mahdollisten kosketusvaurioiden vuoksi. Muovi lisäksi pitää surulaitteen kukkasienen kosteana estäessään veden haihtumista. Asiakkaan noutaessa tilaustaan, häntä ohjeistetaan muovin ja suojatikkujen poistamisesta.
-pia
